Men try to win the argument in over to win over the group, women try to win over the group, in order to win the argument.

That’s how I know who are the women on this board.

Ja toinen:

Welmer wins a two-fer honorable mention for this exceptional exegesis in the Chris Brown post:

It is interesting how these kinds of revelations result in hysteria. You know, I think half the reason women enjoy the concept of a physically combative sexual relationship is that it creates exactly the kind of drama that empowers them.

Men have an unquestionable lust for war, which is about struggle between groups of men for dominance, yet women, too, have their own penchant for violence and dominance. A woman’s most powerful asset is her ability to harness the destructive power of men, and if she can provoke a man to physical violence it is often a deeply pleasurable experience for her.

This tendency is immortalized in the Norse sagas in this Icelandic proverb:

“eru köld kvenna ráð”

“Cold is the counsel of woman.”

This quote follows a woman’s demands that a man who had insulted her honor be killed.

A violent man is a tool of women, and therefore a good mate. If he doesn’t kill her, she is empowered. This, I think, is the evolutionary explanation for attraction to men who have a tendency to lash out with physical force. The enraged man is an extension of her own power, so it is not so much submission that motivates her desire, but rather the power to inflict damage. To possess a dangerous man is the feminine equivalent of male bloodlust.

Over and over we read about the likes of Cleopatra and Helen of Troy, yet men are foolish enough to ignore received wisdom. The continued effeminacy of American men will eventually be the ruin of American women, as there will eventually be nobody left to fight for them. I welcome such an outcome, as there is no reason to fight for a woman who offers nothing but treachery in return.

This was Homer’s lesson, and it stands today.

Tällaiset uutiset saavat oikeasti kiukun nousemaan. Tuntuu, että härskiydellä ei ole minkäänlaista rajaa. Suomessa saa normikansalaisia monottaa päähän ja munille niin paljon kuin jaksaa, mutta sitten tänne raijataan verorahoilla jotain samperin elintasoloisia laiskottelemaan ja heti jos ei ole tyyny hyvin niin kitinä alkaa. Ja tietenkin se kiinnostaa toimittajia, kun Abir Hassanilla on huono mieli. Ohessa parhaita lainauksia jutusta.

Salon Suomusjärvellä sijaitsevassa entisessä Syvälammen motellissa asuu tällä hetkellä 50 turvapaikanhakijaa. He eivät ole tyytyväisiä.
…
Erityisesti mielipahaa aiheuttaa ruoka. Somalialaisille perinneruokien valmistus on tärkeää. He kaipaavat takaisin Helsingin vastaanottokeskuksiin, jossa heillä oli mahdollisuus ostaa ruokatarvikkeita kaupungilta ja valmistaa ruokansa itse.

Jos ei ilmainen ruoka maistu, voi suksia hevonvittuun. Suomessa vanhukset majoitetaan sairaaloissa kylmille käytäville, terveydenhuollosta karsitaan ja sosiaaliturvaa karsitaan rankalla kädellä. Nämä siis sellaisia yhteiskunnan peruspilareita, joita alkuperäiset kansalaiset ovat aikanaan taistelleet ja verovaroilla maksaneet. Noidenkin vitun ruikuttajien verojenmaksukyky taitaa olla yksi helvetin vitsi.

- Olemme eristyksissä kaupungeista ja ostospaikoista. Jos haluamme ostaa jotakin, meidän pitää matkustaa 20 kilometriä, eikä täällä ole säännöllisiä kulkuyhteyksiä, kertoo Abdulgadir Hassan.

Voi voi. Siellä on ihan samanlaiset säännölliset kulkuyhteydet kuin kaikilla muillakin saman seudun asukkailla. Käyttäkää sitä helvetin bussia niin kuin muutkin, vai limusiiniko olla pitäisi?

Syvälammella esimerkiksi terveyspalvelut on hoidettu siten, että paikalla käy hoitaja. Keskuksessa on myös koko ajan paikalla ohjaajia.

Joo, se kuulostaa todella kurjalta että hoitaja tulee oikein kotikäynnille. Ja ohjaajakin löytyy, jos on mieli maassa. Sitten kun on tylsää, voi soitella tulkin kanssa sanomalehteen ja valittaa kesäkeiton mausta.

- Meillä ei ole huoneissamme televisioita tai muuta viihdettä, eikä paikkoja joihin mennä.

Huh huh. Voi vain kuvitella niitä sodan kauhuja jota nämä yhteiskunnan toivot pakenevat. Sitä kidutuksen ja vainon tuskaa.

Viime vuonna Suomeen tuli neljä tuhatta turvapaikanhakijaa, kun vuonna 2007 heitä oli 1 500. Tänä vuonna määrä saattaa nousta jopa kuuteen tuhanteen. Eniten hakijoita tulee Irakista, Somaliasta ja Afganistanista.

Nämähän ovat juuri niitä maita, joista ehdottomasti haluamme työkykyisiä ja -haluisia maahanmuuttajia. Lisää kiittämättömiä ruikuttajia! Tulee hyvä mieli.

Voi peräsiipi sentään.

Takkirauta kirjoittaa asiasta myös varsin mallikkaasti.

Itsehän ymmärrän asian näin: Kyseiset ihmiset ovat olleet siellä leirissä vangittuna perusteettomasti, ilman asiaankuuluvia oikeuksia lähes seitsemän vuotta. Se mitä näistä ihmisistä tiedetään on sen, että he jos he eivät olleet radikaalisia Islamin edustajia sinne mennessään, nyt heistä on ihan varmana joka ikinen niin täynnä USA:ta, että mikään maailmaan lässsynlässyn armahdus ei saa heitä kääntämään kelkkaansa rauhaa kannattavalle tielle. Tuo koko vankila on nyt täynnä radikalisoituneita, USA-vastaisia muslimeja, joilla on jo ns. kontaktit kunnossa. Nyt sitten vankilan sulkeutuessa koko topparoikka levitetään sydämessään pistoksen tuntevien länsimaiden kesken. Meillä on sen jälkeen valmis ja fanaattinen terroristijärjestö, joka ei häpeile iskeä missään. Aina löytyy joku muslimien vihollinen, joka voidaan räjäyttää taivaan tuuliin.

Minä en halua Suomeen yhtään Quantanamon leirin asukasta, en sitten millään tekosyyllä. He ovat turvallisuusriski, vaikka kuinka asiaa yrittäisi rationalisoida.

Suosittelen, että mikäli kirjoitat näistä aiheista, turvaudu nimimerkkiin tai vaihtoehtoisesti, ole valmis ottamaan vähän enemmänkin lokaa päällesi.

1) Miesten tasa-arvo-ongelmat
2) Maahanmuuttokriittisyys
3) Mediakriittisyys/blogien sanavapaus
4) Aseet ja aseharrastaminen

Feministit (miesten tasa-arvo-onngelmia väheksyvät), vihreät (maahanmuuttoa rajoittamattomasti kannattavat), kukkahattutädit (aseiden vastustajat) ja toimittajat (blogeihin vihamielisesti suhtautuvat) suhtautuvat kaikki sananvapauteen siten, että nimettömänä kommentoiminen ja kirjoittaminen pitäisi kieltää lailla tai vähintään muuttaa rangaistavaksi teoksi.

Helppoahan sitä on kirjoittaa omalla nimellään, kun kaikki ovat kanssasi samaa mieltä.

Muistakaa, että suhtautumisella nimimerkin käyttöön on suoraan pääteltävissä asianomaisen VUVH-kerroin (Vihreä-Uus-Vasemmisto-Höyrypää-kerroin).

Kymen Sanomat: Ensimmäiset pakolaislapset saapuivat Kotkaan

Ikä on liukuva käsite.

Minun sukupolveni on kasvanut uskomattoman epävarmuuden pelossa. Meitä edeltävillä sukupuolilla on sentään ollut jonkinlainen selkeys maailmasta: oli Neuvostoliitto ja oli muut maat, ja Suomi pysytteli puolueettomana kaikesta. Ei ollut vaihtoehtoja. Suomessa opittiin varomaan sitä, mitä lehdistössä kirjoitetaan. Itsesensuuri oli pitkään tiivis osa Suomalaista yhteiskuntaa.

Nykyään sama meno jatkuu, vaikka mitään perustetta sille ei olisi. Vuosikymmeniä kestänyt koulutus takasi sen, että Suomen lehdistö (anteeksi, journalistit) oppivat haistamaan mistä asioista saa kirjoittaa ja mistä ei. Sellaisia asioita on aina ollut, niistä ei voi vain puhua. Aina siinä on ollut taustalla joku asia, jota pelätään. Vielä 80-luvullakin se oli Neuvostoliitto/Venäjä, sitten myöhemmin hyssyteltiin hyvinvointiyhteiskunnan alasajoa ja EU:n mahdolliset haittavaikutukset. Nyt hyssytellään maahanmuuton aiheuttamia negatiivisia seurannaisvaikutuksia. Ollaan rähmällään islamin, monikulttuuriuskovaisten ja silmälappufeministien edessä, pelätään tulevaisuuden konflikteja.

On perustelua kysyä, miksi näin. Median tulisi olla politiikan vahtikoira, asioiden selkeyttäjä ja totuuden airut. Mikä teitä toimittajia oikein vaivaa? Ettekö tajua vastuutanne tässä yhteydessä, vai oletteko vain niin raukkamaisia, että ettette uskalla nostaa pöydälle asioita, joista tiedätte kansalaisten olevan kiinnostuneita? Vai oletteko te kaikki niin saatanan kyynisiä paskoja, ettette jaksa enää välittää? Puolueet ovat muuttuneet ulkoapäin katsottaessa ihan samanlaiseksi saatanan pulinapuuroksi, mutta onko se pelkästään puolueiden vika. Mitä media on tehnyt sen eteen, että ihmiset voisivat selkeästi erottaa puolueiden erot toisistaan?

En ole kuullut vuosiin televisiosta sellaista uutisointia, jossa joki poliitikko olisi pistetty oikeasti ahtaalle toimiensa vuoksi. Se on aina pelkästään ymmärrystä ja neutraalia kyselyä, pelkkä tilaisuus poliitikolle kalastella lisää ääniä. Suomessa ministeri saadaan eroamaan perkeleen tekstiviestien vuoksi, mutta kun ministeri omatoimisesti sössii demokratian kulmakiven, äänestyksen, tälle ei tapahdu mitään. Siis mitä vittua? Miten voi olla mahdollista, että vaalitulokseen vaikuttavan törkeän huolimattomuuden hintaa ei joudu maksamaan edes eroamalla? Mitä media teki?

Ette mitään. Äänioikeus merkitsee teille vähemmän kuin kasa höyryävää sitä itseään. Pystytte kyllä kiihkossanne erotuttamaan ministerin yksityiselämän toilailuiden takia (mikä ei millään tavalla liittynyt hänen pätevyyteensä toimia ministerinä, vaikka olikin jokseenkin outoa toimintaa), mutta kun ministeri sössii vaalituloksen eikä osoita minkäänlaista katumusta, te jeesaatte kuin pahimmatkin perseennuolijat.

Kansalaiset eivät ole tyhmiä, mutta ei me saatana mitään politiikan asiantuntijoitakaan olla! Lehdistön kuuluisi nuuhkia valtaapitävien lausunnot, kaivaa yhtymäkohtia heidän aikaisempiin päätöksistään, vertailla tuloksia ja käräyttää paskanpuhujat isoilla otsikoilla. Mitä te sen sijaan teette? Kirjoitatte tissijuttuja iltasanomiin ja muihin sitäkin arveluttavampiin julkaisuihin. Sen lisäksi vaikenette asioista, joita yhteiskunnassamme tapahtuu kansalaisilta kysymättä: hyvinvointiyhteiskunnan alasajo on ajettu alas teidän suostumuksellanne, teidän ollessa tietoisia kaikesta tästä.

Hienointa tässä tietenkin on, että teitä ei voi saada millään vastuuseen. Olen aivan vakuuttunut siitä, että vuosikymmenien päästä tehdään tutkimuksia (vrt. nykyiset kansalaissotaan keskittyvät tutkimukset) joissa ihmetellään ihmisten sinisilmäistä luottamusta lehdistöön ja mediaan yleensäkin. Varmaan sen vielä katsotaan vaikuttaneet kansalaisvaltion ja demokratian tuhoutumisen ensi askeleeksi.

Ja sitähän te teette. Olette rahan talutusnuorassa olevia pikkunilkkejä. “Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat”.

Huvittavaa lukea joidenkin toimittajien valitusta ja pelkoa siitä, että amatöörit tulevat ja kehtaavat kirjoittaa verkkoon. No helvetti, teillä on syytäkin pelätä työnne puolesta! Te hoidatte oman työnne niin heikosti, että ei ole mikään ihme että ihmisten elämässä oleva tyhjiö alkaa täyttymään jollain muulla. Olisiko esimerkiksi Perus-Suomalaisilla ollut mitään mahdollisuutta nousta edes olemassaoloon, jos te, toimittajat, olisitte uskaltaneet puhua muustakin kuin siitä, kuka tippuu seuraavana BB-talosta?

Perinteisen median toimittajien ainoa valtti verrattuna verkkokirjoittajiin on uskottavuus. Ja sitä teillä ei enää kauheasti ole. Te olette muuttuneet hampaattomiksi räksyttäjiksi, ja saisitte vähän siellä korkeammallakin poliittisessa toimituksessa ottaa hieman mallia Hannu Karpon perinnöstä.

Perinteisen median aika on tullut täyteen. Muuttukaa, tai alkakaa etsiä uusia työpaikkoja.

Mielenkiintoinen otsikko, ja vielä mielenkiintoisempi juttu. En voi olla lukematta rivien välistä, että tämä(kin) juttu vihjaa, että kaikki maailman paha on VHM:n (Valkoinen Hetero Mies) syytä.

Pitäisi varmaan saman tien pakata kimpsut ja kampsut ja suunnata tussari ojossa Afrikkaan kuolemaan. Sehän tietenkin sopisi vihervasemmistolaisille naisille (enkä nyt välttämättä tarkoita kyseisen jutun kirjoittajaa), että kaikki turhat ja tylsät VHM:t kipittävät miinantallaajiksi päiväntasaajalle.

Maailmassa tapahtuu niin paljon pahaa, niin paljon sellaisia asioita joihin emme voi vaikuttaa. Luulisi, että riittää kun yrittää elää hyvin, oikein ja muita loukkaamatta. Vihervasemmistolle se ei kuitenkaan riitä. VHM on syyllinen kaikkeen pahaan.

Rautarouvan blogin kautta löysin mielenkiintoisen kirjoituksen syyllisyydestä, ja siitä miten syyllisyyttä käytetään vallankäytön välineenä. Tämä on hyvää luettavaa.

Tuhoava syyllisyyden vallassa koen, että en ole täydellinen, en täytä mittaa – mikä on tietysti aivan oikeaa kokemista – mutta sitten syyllisyys vakuuttaa, ettei minulla ole oikeutta olla olemassa, minun on syntisenä kuoltava, parasta on tuhota oma elämä.

Tee parhaasi minulle sanotaan, mutta ei kuitenkaan sanota, mitä on se paras. Se on jotain sellaista, jota en saavuta. On yritettävä aina vain täydellisemmin. Käsky käskyn päälle, kuorma kuorman päälle.

Mielessäni herää oikeastaan kysymys. Miksi kyseisen artikkelin kirjoittaja halusi kirjoittaa kyseisen artikkelin? Mitä hyötyä on syyllistää suomalaisia, jotka eivät voisi muuttaa Kongon tilannetta mitenkään, vaikka kaikki me tarttuisimme aseisiin ja lähtisimme Kongoon sotimaan? Mitä juuri minun pitäisi sitten tehdä, että Kongon tilanne paranisi?

Itse ymmärrän kulttuurien rikkauden positiivisena asiana. Minusta on hienoa, että meillä on maailma täynnä erilaisia kulttuureja, joissa asioita tehdään eri tavalla ja ihmiset puhuvat eri kieltä. On hyvä, että välillä joutuu ajattelemaan asioista eri tavalla: tämä takaa, etteivät ajatuskannat luudu ja kehitys pysähdy.

En kuitenkaan lähtökohtaisesti hyväksy sitä ajatusta, että suomalaisuus on jotenkin ala-arvoisempaa tai parempaa kuin afrikkalainen, amerikkalainen tai vaikka kiinalainen kulttuuri. Tällaisen käsityksen saa melkein aina, kun monikulttuurisuudesta puhutaan. Aina muistetaan kertoa, että suomalainen on juro, ei osaa käyttäytyä, puhuu huonosti ja ei osaa flirttailla (yleensä kritisoijana on yllättäen eksoottisista miehistä pitävä nainen – mies ei tietenkään saa olla kiinnostunut eksoottisista naisista). Varmaan suomalainen onkin hiljainen, jos vertaa pulisevaan italiaanoon tai katukauppaan tottuneeseen arabiin. Miksi meidän pitäisi olla samanlaisia kuin muiden? Eikö monikulttuurisuus tarkoita myös sitä, että meillä – suomalaisilla – on oikeus olla sellaisia kuin kulttuurimme on meidät muokannut?

Suomalainen kulttuuri on monella tapaa paras juuri suomalaiselle. Yhteiskunnassamme vakiintuneet tavat sopivat ilmanalaamme ja siihen kulttuurilliseen lokeroon jossa elämme. Vieressämme on iso Venäjä, toisella puolella entinen herrakansa joka on repinyt hyvinvointiansa takametsien talonpoikien selkänahasta. Välillä on rynninyt päältä ryssät, välillä hurrit. Meillä on sukulaiskieliä, jotka ovat melkein hävinneet sukupuuttoon, koska viereiset valloittajamaat ovat ajaneet heikompien ylitse peitset tanassa. On todellinen ihme, että olemme yleensä olemassa.

En ymmärrä, miksi sitä pitäisi hävetä.

Meitä on vähän yli viisi miljoonaa. Se on tajuttoman vähän. Hämmentävää kyllä, tämä maa on onnistunut rakentamaan hyvinvointiyhteiskunnan, jossa heikoimmastakin yritetään pitää huolta. Tai siis yritettiin. Nykyään mummot kipataan sairaaloissa käytäviin kuolemaan ja silmät suljetaan yhteiskunnan syrjäytyneiltä. Samaan aikaan avataan rajoja työhaluttomille, ja syydetään rahaa kotouttamiseen (tiesittekös, että viime vuonna käytettiin vuodessa pelkästään maahanmuuttajien kouluttamiseen 84 miljoonaa euroa? Se on puolet enemmän kuin nuorisotyöhön, ja saman verran kuin pelastustoimeen).

Ei ihme, että perussuomalaiset saavat lisää kannatusta.

Genesis xi, 1-9:
And the Lord came down to see the city and the tower which the children of men builded. And the Lord said, Behold, the people is one, and they have all one language; and this they begin to do: and now nothing will be restrained from them, which they have imagined to do. Go to, let us go down, and there confound their language, that they may not understand one another’s speech.

Therefore is the name of it called Babel; because the Lord did there confound the language of all the earth: and from thence did the Lord scatter them abroad upon the face of all the earth.

Huom! Tämä ei siis ole omaa keksintöäni, vaan nimimerkki Veli Soilin käsialaa.

Ohjeita Suomeen muuttavalle
Tarkista ensin, että sinulla todellakin on jokin järkevä syy muuttaa Suomeen. Varmista myös, että olet tulossa Suomeen yksilönä. Älä tule Suomeen heimona, klaanina, laumana, vähemmistönä, kansanryhmänä, rosvojoukkona tai valloitusarmeijana.

SANANLASKUT
Suomen kielessä on paljon vanhoja, kauniita ja viisaita sananlaskuja, kuten “Maassa maan tavalla tai maasta pois”.

Ihan hyvä tuollainen perusviesti. Sen voisi tosin kääntää varmuuden vuoksi tulijamaan omalle kielelle, ettei epäselvyyttä jäisi. Kannatan muutenkin jo Suomessa asuvian maahanmuuttajien edullista kielikoulutusta. Ilmaista sen ei tarvitse olla, ei se kai ole muuallakaan maailmassa.

Sananvapaus on jotain niin perustavanlaatuista, että mielestäni kaikki sananvapautta vastustavat pitäisi heittää suoraan linnaan, tai vastaavasti karkottaa. Jos ei pysty kunnioittamaan sananvapautta, ei pysty arvostamaan (tai ymmärtämään) muitakaan perusoikeuksiaan. Sanat voivat olla jokellusta, ulinaa, kirouksia, hehkeitä runoja, mielipiteitä politiikasta, mielipiteitä uskonnosta tai jopa sellaisia mielipiteitä, joiden ääneen sanomisesta joutuu linnaan (kunnianloukkaukset, kiihotukset kansanryhmää vastaan, herjaus). Vastuullisuus sanomisistaan on nimittäin osa sitä kaikkea. Kaikkeen sanottuun sisältyy vastuu.

Tämä vuosikymmen tulee jäämään historiaan Suomen synkimpänä vuosikymmenenä kansalaisoikeuksien ja sananvapauden kannalta. Tuoreimpana esimerkkinä läpi on juuri menossa Lex Nokia, laki jonka turvin työantaja saa urkkia kaikkea ip-pohjaista liikennettä ihan silkkaa vittumaisuuttaan. Samainen lakiuudistus mahdollistaa tietenkin sen, että esimerkiksi taloyhtiöt pystyvät sniffailemaan asukkaidensa leffamieltymyksiä, VoIP-puheluita ja mitä vaan, mikä bitteinä kaapeleissa virtaa.

Kaunis tulevaisuudenvisio, jossa taloyhtiöt profiloivat asukkaitaan heidän verkkokäytön perusteella, ja myyvät sitten tätä tietoa eteenpäin kaapelitelkkaria tarjoaville yrityksille tarkennetun mainonnan mahdollistamiseksi. Ja jos nykyinen “netti on pahasta, sitä pitää valvoa” paska menee vauhdilla läpi, samaiset taloyhtiöt ja kirjastot sitten joutuvat lakisäätöisesti seuraamaan kaikkea IP-pohjaista liikennettä ja ilmoittamaan mm. tekijänoikeusrikkomuksista suoraan poliisille.

Eivätkö ihmiset tajua, mihin suuntaan tämä kaikki vie? Eikö ketään pelota? Miksei kukaan tee mitään?

Minua pelottaa. Nyt jo ollaan siinä tilanteessa, että haluan mieluummin kertoa ajatuksistani anonyymisti. Kauanko enää menee siihen, että anonyymisti kirjoittaminen verkkoon lasketaan rikolliseksi?