Kaikki on minun vikani
marraskuu 20, 2008
Vihreä lanka: Valmis kuolemaan Kongossa?
Mielenkiintoinen otsikko, ja vielä mielenkiintoisempi juttu. En voi olla lukematta rivien välistä, että tämä(kin) juttu vihjaa, että kaikki maailman paha on VHM:n (Valkoinen Hetero Mies) syytä.
Pitäisi varmaan saman tien pakata kimpsut ja kampsut ja suunnata tussari ojossa Afrikkaan kuolemaan. Sehän tietenkin sopisi vihervasemmistolaisille naisille (enkä nyt välttämättä tarkoita kyseisen jutun kirjoittajaa), että kaikki turhat ja tylsät VHM:t kipittävät miinantallaajiksi päiväntasaajalle.
Maailmassa tapahtuu niin paljon pahaa, niin paljon sellaisia asioita joihin emme voi vaikuttaa. Luulisi, että riittää kun yrittää elää hyvin, oikein ja muita loukkaamatta. Vihervasemmistolle se ei kuitenkaan riitä. VHM on syyllinen kaikkeen pahaan.
Rautarouvan blogin kautta löysin mielenkiintoisen kirjoituksen syyllisyydestä, ja siitä miten syyllisyyttä käytetään vallankäytön välineenä. Tämä on hyvää luettavaa.
Tuhoava syyllisyyden vallassa koen, että en ole täydellinen, en täytä mittaa – mikä on tietysti aivan oikeaa kokemista – mutta sitten syyllisyys vakuuttaa, ettei minulla ole oikeutta olla olemassa, minun on syntisenä kuoltava, parasta on tuhota oma elämä.
Se on ankara ja vaativa ääni ja se peittää koko oman olemukseni. Vaatimukset koko ajan nousevat ja kasvavat. Mikään ei tunnu riittävän, rima nousee koko ajan. Se on ehdotonta, olosuhteita ei oteta huomioon.
Tee parhaasi minulle sanotaan, mutta ei kuitenkaan sanota, mitä on se paras. Se on jotain sellaista, jota en saavuta. On yritettävä aina vain täydellisemmin. Käsky käskyn päälle, kuorma kuorman päälle.
Mielessäni herää oikeastaan kysymys. Miksi kyseisen artikkelin kirjoittaja halusi kirjoittaa kyseisen artikkelin? Mitä hyötyä on syyllistää suomalaisia, jotka eivät voisi muuttaa Kongon tilannetta mitenkään, vaikka kaikki me tarttuisimme aseisiin ja lähtisimme Kongoon sotimaan? Mitä juuri minun pitäisi sitten tehdä, että Kongon tilanne paranisi?
Hei, mielestäni on monia syitä miksi länsimaisten ihmisten tulee kantaa vastuuta ns. kehitysmaiden katastrofaalisesta tilanteesta.
Euroopan maiden ylivertainen (verrattuna maailman maiden keskiarvoon) rikkaus perustuu pitkälti kolonialismin kautta saatuihin rikkauksiin maapallon ns. kolmannesta maailmasta. Vaikka Suomella ei ollutkaan omia siirtomaita, olemme hyötyneet kolonialismista välillisesti mm. Marshall-avun sekä nykyisten EU-tukien kautta. Euroopan maat sotkivat 1500-luvulta alkaneella riistolla monien muiden maiden omat yhteiskuntajärjestelmät, ja useissa maissa suurimmat maa-omistukset ovat edelleen juuri mainitsemiesi valkoisten miesten hallussa (esimerkiksi Namibiassa). Usein “kolmannnen maailman” hyväksikäyttö jatkuu edelleen epäreilujen kauppasopimusten muodossa (tutustu vaikka Meksikon ja Yhdysvaltojen väliseen Naftaan tai Suomen ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrysen toimintaan Namibiassa ( http://ohjelmat.yle.fi/mot/arkisto/6_10_2008_mot_suomi_siirtomaaherraksi_toim_kati_juurus)
Kun katolinen kirkko vielä ehkäisyn vastaisilla mielipiteilläänn oli osaltaan vaikuttamassa esimerkiksi Afrikan valtavaan väestöräjähdykseen sekä Aidsin leviämiseen, voidaan mielestäni hyvin vaatia, että Europpalaiset kantaisivat vastuuta myös sekä suoraan että välillisesti alottamiensa ongelmien ratkaisusta. Globaalissa maailmassa kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja esimerkiksi päivittäisillä kulutusvalinnoillasi vaikutat koko ajan elämään maapallon kaukaisimmillakin seuduilla.
Inarin V.:n kommentissa näkyy yleinen harha siitä, että lähimmäisestä pitää ottaa vastuuta vain jos on jotenkin syypää hänen tilanteeseensa. Esitetyillä argumenteilla eu:ta vastustava uskonnoton suomalainen voi sanoutua aika helposti irti vastuustaan muuta maailmaa kohtaan.
Suomalaisen tai kenenkään muunkaan auttamisvelvollisuus ei voi, eikä saa perustua johonkin kollektiiviseen syyllisyyteen, vaan aitoon käsitykseen siitä, että lähellä tai kaukana asuvaa lähimmäistä autetaan. Tällainen ajattelu lähtee, niin ikävää kuin se varmasti monesta uskontoa parjaavasta humanistista onkin suoraan UT:n Laupiaan samarialaisen vertauksesta. Samarialainen oli kaikkien halveksima ja köyhä, mutta ainoa joka auttoi lähimmäistään.
BTW. Suomi ei ole koskaan saanut Marshall-apua, vaan sen sijaan maksoi mammuttimaiselle työläisten paratiisille kovat sotakorvaukset, ja eu:ssakin taidamme olla nettomaksajan roolissa (100 milj/v viime vuosina), nettohyötyjien joukossa taitaakin sitten olla iberian niemimaalla sijaitsevia entisiä siirtomaita.
Hei, kiitos kommenteista Inari V. ja Monilahjaton.
Käsittelin kirjoituksessani syyllisyyttä. Kuten Monilahjatonkin tuossa toteaa, mikään auttamispäätös ei kai saisi perustua pelkästään syyllistämiseen. Minusta tuntuu kohtuuttomalta, että minun yksilönä pitäisi kantaa joku vastuu siitä, mitä tuol jossain tapahtuu. Ymmärtäisin sen, jos kulutus- tai elintapapäätöksilläni voisin oikeasti vaikuttaa tilanteeseen: todellisuudessa vaikutusmahdollisuudet ovat niin marginaaliset, että paremmin globaaliin kurjuuteen voisi vaikuttaa päästämällä vain itsestään ilmat pihalle.
Inari V., katolisen kirkon vaikutus väestöräjähdykseen on minulle uusi konsepti. Joko historiantiedoissani on aukko, tai sitten en vaan muista. Perustuuko tuo johonkin lähteeseen (lukisin mielelläni, koska tuo on minulle uusi ajatus)? Tai voisitko kertoa omin sanoin.
Voisiko väestönräjähdys kuitenkin johtua siitä, että resursseja on myös tarjolla huomattavasti enemmän, kiitos niin kutsutun sivilisaation seurannaisvaikutusten (kauppa, tiet, teknologia), ja ihmispopulaatio räjähtää käsiin?
En muuten allekirjoita sitä, että päivittäisillä kulutusvalinnoilla voisin vaikuttaa yhtään mihinkään isommassa mittakaavassa. Suomessa ostovoima on kuitenkin niin pientä, että meidän tekemät ostopäätökset eivät voi vaikuttaa realistisesti juuri mihinkään kuin paikallisesti jossain lenkkaritehtaalla. Ajatus on kaunis, mutta järki puhuu sitä vastaan. Muutama pohdittava argumentti/asia:
- Jos tuote on ns. tuontituote (vaikka joku lenkkari), sille löytyy todennäköisesti myös kysyntää muualta. Ts. suomalaiset eivät ole kiinnostuneita jostain hikipajan riistosta siksi, että on kiva kyykyttää afrikkalaista viljelijää tai intialaista kenkätyöläistä, vaan siksi, että lapset tarvitsevat kenkiä. Tuotteiden globaaliin kulutukseen ei ole hirveästi merkitystä sillä, ostaako niitä suomalainen vai ei: kysyntää on joka tapauksessa.
- Jos kaikki suomalaiset lakkaisivat ostamasta yhtään mitään (sehän olisi optimaalisin tapa “vaikuttaa kulutustottumuksiin”), merkitys maailmantaloudelle ja ihmisten kurjuudelle Kongossa olisi… aivan, ei mitään. Aina voidaan maalailla kauheuksia ja syyllistää, mutta miksi näin? Mikseivät esimerkiksi vihreät katso lähemmäksi, vaikka Itämerelle, ja keskityttäisiin oikeasti meihin vaikuttaviin asioihin?
- Suomi ei ole ikinä ollut kai mukana missään kolonisaatiossa (muuta kuin välillisesti naapurimaiden vallan alla ilmaisena tykinruokana), ajatus siitä että meidän pitäisi kansakuntana (tai minun yksilönä) tuntea tällaista syyllisyyttä on melko kohtuuton. Myös väite siitä, että _me_ olemme hyötyneet kolonisaatiosta, mutta samaan aikaan kolonisoidut maat _eivät_ on hieman outo.
Se tässä vielä tuli mieleen, että katolisen kirkon ehkäisynvastainen kanta on ollut aina perseestä.